Retki Sähkömajalle 14-18.6.2008
Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, mutta kuitenkin nyt. Kun tiedettin, että
Sähkömaja on myynnissä, odotin sen tapahtumista, jonka jälkeen teen jutun viimeisestä retkestä Sähkömajalle.
Neljä urhoollista yhdistyksemme jäsentä starttasi Kuopiosta lauantaiaamuna
klo 6.00 kohti Saariselkää ja perillä olimme n. klo 16. Aikamoinen huikonen,
n. 750 km, melkein koko päivä siinä menee, mutta ehdimme vielä käydä
vetristelemässä kankeita jäseniä Rönkönojan varrella ja korvasienetkin otet-
tiin talteen. Korvasieniä löytyy Sähkömajan ympäristöstä mukavasti.
Huomiota herätti kullankaivajien tavarat, jotka olivat sikin sokin pitkin puron
vartta, aika huoletonta meininkiä. Ovat muuten jo aika lähellä Sähkömajaa,
mutta sehän ei ole enää meidän päänsärky.
Todettiin, etteivät inisevät siivekkäät ystävämme olleet vielä heränneet.
Sauna lämmitettiin tietysti kuten jokaisena muunakin ilta ja purossa uida räpisteltiin, ainakin meikäpoika, sehän on mahtavaa.
Komeita ovat ja ah niin hyviä varsinkin keittämisen jälkeen
Seuraavana päivänä huiputimme Kiilopään ja lähetimme kortteja kotijoukoille Kiilopään retkeilykeskuksesta. Matkalla totesimme, että talviset hiihtourat tuntuvat kesällä kuin maantiellä kävelisi, eikä se tuntunut oikein mukavalta. Päätimme etsiä seuraavina päivinä pienempiä polkuja.
Matkalla Kiilopäälle käveltiin baanaa pitkin
Maanantaina suuntasimme kohti Vellinsärpimän kämppää, jossa paisteltiin
makkarat ja paluumatkan teimme Pääsiäiskurun kautta. Tällä matkalla oli
mahtavia maisemia ja pieniä polkuja.
Matkalla Vellinsärpimälle
Teuvo ihmetteli, kun koski kuivana kohisi
Tunturissa tuntee itsensä pieneksi
Yöllä klo1.00, siis keskiyöllä talviaikaa kävimme ihmettelemässä aurinkoa
taivaanrannan yläpuolella Kaunispään laella. Pilvi tuli sopivasti vähän eteen,
ettei liikaa häikäissyt.
Tiistaina suuntasimme kohti Ruijan polkua, joka kulkee Saariselän kohdalla Kiilopään ja Sähkömajan välistä kohti Jäämeren rantaa. Siinä kivistä polkua
kulkiessamme mietimme, mitenkä kauan kauppiailla ja kalastajilla kesti matka
Jäämeren rannalle 1800-luvun 4-tietä pitkin. Nykyistä 4-tietä pitkin taitaa
päästä vähän nopeammin.
Tälle päivälle sattui ainoat sadekuurot, mutta se ei menoa haitannut.
Tulomatkalla paisteltiin makkarat Rönkönlammen kodalla ja siitä kävelimme
suoraan Sähkömajalle saunan lämmitykseen.
Ruijan polulla
Keskiviikkona oli sitten kotiinlähdön aika. Maja oli tietysti siivottu seuraa-
vaa tulijaa varten ja ulkohuussiin vaihdettu uusi säkki. On sitten uusien
tulijoiden mukava tulla, kun on paikat kunnossa.
Lähtiessä mietimme, että onkohan tämä viimeinen retki Sähkömajalle ja
niinhän siinä sitten kävi, että Sähkömaja on enää historiaa. Ikävämpi juttu.
Kotiinlähtö, siis viimeistä kertaa Sähkömajalta
Mietteitä tästä retkestä:
Ajankohta on mukava monestakin syystä. Ilmat sopivan viileät, itikoita ei
ollenkaan ja valoisaa riittää. Korvasienien ystäville yhtä juhlaa.
Kuukkelien poissaolo herätti suurta ihmetystä, lienevätkö olleet syömässä
kevättalvella tekemiään kätköjä.
Porukkahenki oli hyvä ja ruokahommat sujuivat hyvin Reijon oivalluksella siten, että jokainen tekee ruuan yhtenä päivänä ja muina päivinä saa istua valmiiseen pöytään.
Retkellä mukana Reijo Eskelinen, Pekka Rikkonen, Teuvo Tolppanen ja Kari
Lintula, joka sepusteli jutun ja otteli kuvia.
Herkuttelevien herrojen pöytä, alkukeitto menossa
Luntakin lyötyi vielä monesta paikasta
Kiilopäällä oli avarat maisemat
Lepotauko Vellinsärpimän kämpällä
Komeaa pahkaa ihailemassa Pekka ja Teuvo
Reijo virkistää jalkoja raikkaassa tunturipurossa, eikä jalkahiki haise.
Käkkärää ja kiemuraa joka suuntaan on luonto muovaillut
takaisin
